Sanotaan, että lapsuudessa syöty ruoka muistetaan hyvin, olipa ne muistot sitten hyviä tai huonoja. Omat ruokamuistoni vievät mökille, missä paistettiin lettuja mummin ja papan kanssa. Lettujen päälle ripoteltiin sokeria ja laseissa oli jaffaa. Tärkeitä ruokamuistoja on syntynyt myös lapsuuden viikonlopuista, kun koko perheen voimin tehtiin lämpimiä voileipiä ja tonnikala-makaronisalaattia.
Mummin tekemät kaalikääryleet olivat lapsuudessani herkkua. Erään kerran en tosin kehdannut sanoa vatsan olevan täynnä, niin koin hyväksi ratkaisuksi kipata annoksen ikkunasta kukkapenkkaan. Kukkien seassa olevia kääryleitä sitten ihmeteltiin seuraavana päivänä. Mannapuuro sai myös leikkipuiston väen nauramaan, kun kysyttiin puiston "missikisoissa" ( huh!!! ) mikä on lempiruokani. Ehkä se mannapuuro ei ollut kovin tyypillinen vastaus.
Lapsuuden ruokamuistoista puhuttiin myös tänään, kun pääsin tutustumaan ja nauttimaan Aleksanterin Patamenusta Aleksanteri Loungeen. Koko menu oli aivan älyttömän hyvä ja erityisesti se Aleksanterin pata, jota oli kypsytetty "vain" 30 tuntia! Voitte vaan uskoa, miten pehmoista liha oli. Ruokamuistot syntyvät usein tuoksuista ja tämä ruoka toi myös huumaavan tuoksun pöytään!
Omalle lapselle haluan myös tarjota ja luoda ruokamuistoja. Uskon, että jo ihan pienillekin lapsille jää muistijälki ruuasta, on se sitten päiväkodissa syötyjä puuroaamiaisia tai vaikka yhdessä leivottuja pipareita. Näistä saattaa syntyä niitä muistoja, jotka tulevat sitten aikuisiällä mieleen. Pienet hetkethän ovat usein niitä kaikkein merkityksellisimpiä.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti